Kun kenelläkään ei ole kivaa

KYPCK
3epo
Ranka

Doomin sukuista venäjänkielistä metallia esittävän KYPCKin neljäs albumi on ankeampi kuin Kouvola. 3epo (Zero) vaatii juuri oikeanlaisen mielentilan oikeastaan jo siihen, että sitä voi edes sietää. Levyn alussa Idän pikajuna puksuttaa asemalle, minkä jälkeen albumi ei tarjoakaan kuin melankolian ja ”ahistuksen” eri sävyjä. Kappaleiden tunnelmat ja tempot onneksi kuitenkin eroavat toisistaan tarpeeksi, ettei tarkoituksella betoninharmaata synkkyyttä alleviivaisi vielä tylsyyskin. Säröbasso rutisee ja kitarat soivat alavireessä, mutta ainakin tunnelmaltaan vielä alavireisempää on solistin vaikerrus.

KYPCK on tiukasti soittava bändi ja mestarillinen luomaan yhdenlaista fiilistä. Ei 3epon tyylistä levyä toki kesähelteillä kävisi mielessäkään soittaa, mutta helmikuun pimeissä pakkasissa, vanteen muutenkin sopivasti puristaessa päätä, mökkihöperön mörkki mieli saattaa saada synkeänmelodisesta ruumisarkun raahauksesta perverssiä mielihyvää.

Käännettyjen lyriikoiden puuttuessa venäjänkielinen laulu muodostuu kuitenkin liian pahaksi kompastuskiveksi. Biisien nimien käännöksistä päätellen sanoituksissakaan ei kuitenkaan ole kenelläkään kivaa.