Arvio: Tamara Luonto on pirun lupaava yhtye, jonka uusi levy on pienoinen pettymys

Tämä kiekko on pienoinen pettymys. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö väsymättömän Kiss Disease -rumpalin Anni Kososen vahvistama nelikko toimisi erinomaisesti livenä, mutta Honeymoon ei valitettavasti yllä originaalin trion Tamara Luonto -kasettialbumin (2018), Made in China -seiskatuumaisen (2019) ja matkalla kertyneiden valtavan korkeiden ennakko-odotusten tasolle.
.
Ensinnäkin Honeymoon on aivan liian lyhyt. Toisekseen todennäköisesti vuosien mittaan kovin eri aikoina äänitetyt kappaleet muodostavat soundillisesti hajanaisen ja demomaisen kokonaisuuden. Mekaaninen keho tuo mieleen Tavaramarkkinat, mikä ei välttämättä ole positiivinen asia. Olisiko albumi kärsinyt huolellisemmasta valmistelusta?
.
Vain päähän pysyvästi soimaan jäänyt digisingle Neiti B sekä avausbiisit Kesän ensimmäinen päivä ja Annika yltävät bändin aiempien parhaiden iskusävelmien tasolle. Tytti Roton laulama Sorrento on pätevä power pop -kappale. Vierailevan Hilla Kohtamäen saksofonin ryydittämä Rakkaus sekoittaa voisi toimia kybällä, mutta kappaleen toteutus jää b-luokan Teini-Pääksi. High Fidelity -biisin sanoitus osuu maaliinsa, ja Roton syntikka-outro on kiinnostava kokeilu.