Rami Vierula liidasi 2010-luvun ajan Suomen indiebändien eliittiin kuulunutta Delay Treesia, joka pakkasi pillinsä pussiin julkaistuaan neljä hienoa albumia. Sen jälkeen Vierula vaihtoi laulujensa kielen suomeen ja julkaisi soolodebyyttinsä Ikuinen yö vuonna 2018 vähin äänin. Masentunutta mutta mestarillista, lo-fi -soundeja hyödyntävää levyä ei arvosteltu yhdessäkään suomalaisessa musiikkimediassa, mutta onneksi se löytyy internetin ihmemaasta.
Sen seuraaja olisi jäänyt julkaisematta ilman läheisten painostusta, mutta onneksi painostivat! Erämaahan on hieno, mutta debyyttiin nähden perinteisempi levy, jolla soittaa konetaustojen sijaan ”oikea bändi”. Levyn runollisissa lyriikoissa ”etsitään jumalaa ja itseä, rajattomuutta ja rajoja, turvaa ja vapautumista”. Paperilta luettuna tekstit ovat upeita, mutta jonkinlaista kitkaa syntyy siitä, miten Vierula jatkuvasti venyttää suomen kielelle epätyypillisesti sanoja.
Levyn kiireettömät sävellykset muistuttavat enemmän vanhasta bändistä kuin soolodebyytistä, joskin Delay Treesille ominaiset, kaikuisasti helkkyvät sähkökitarat ovat antaneet enemmän tilaa akustisille soittimille. Kitaroiden ja koskettimien rinnalla soivat nyt myös puhaltimet. Tyylikkäästi toteutettu Erämaahan sopii tummasävyisyydessään hyvin syysiltojen soundtrackiksi.