Mustan Valon uusi albumi on vaikea tapaus. Yhtye jatkaa tyylillään kurotellen post-punkista muihin suuntiin ja onnistuu melko hyvin silloin, kun yhtyeen leipälajista ollaan kaikista kauimpana. Mukavuusalueellaan yhtye ei ole erityisen jännittävää kuultavaa, musiikki kuulostaa varsin oppikirjamaiselta. Yhtye viljelee konemusiikkivaikutteita siellä täällä ja silloin sointi on kiinnostavimmillaan.
Levy tai sen kappaleet eivät erityisesti puhuttele minua, mutta on myönnettävä, että levy soi hienosti, ja tuotanto ja sovitukset ovat huolellista työtä. Eritoten mainitut elektroniset osuudet ovat erittäin vangitsevaa kuultavaa. Erityisesti miellyttävät jossain synthwaven ja ambientin välillä seilaileva Laivat tulevat ja saastaisiin syntikkamattoihin kääritty Siskoni.
Todella vaikeaksi minut vetää solisti Lauri-Matti Parppein tekstien ja niiden tulkinnan jäykkä dramaattisuus. Olen jokaisella kuuntelukerralla halunnut lopettaa touhun siihen paikkaan, kun Parppei kappaleessa Kuka näkee resitoi sanat ”kun kirjoitit kuukautisverellä kaikki rakkauskirjeesi”. Shokeeraavuus viehättää toisia, itse en jaksa sellaisesta kiinnostua.
Yhtyeen ystäviä Valtakatu miellyttänee siinä missä aiemmatkin albumit. Muutoin suosittelen vain erityisen varauksellisesti.
