Viime vuonna tuntui, että Tommi Läntinen eli vahvan paluun aikaa ja alkoi saada ansaitsemaansa arvostusta aikuisrokkarina. Vaikka Elämä kantaa mua ei menestynyt UMK:ssa, on samanniminen albumi kiistatta aika kova lajissaan ja löysi kuuntelijoitakin. Sitten ”Länä” sai lisää positiivista julkisuutta viime syksyn Vain elämää -kaudella.
Tekemisen tahti on kiitettävä, kun uutta albumia saadaan parin ennakkosinglen jälkeen jo nyt. Tosin kymmenbiisiselle Maailma kääntyy kohti valoa -julkaisulle on piilotettu kolme Vain elämää -vetoa, mikä tuntuu vähän latistavalta. Ja taas toisaalta: dramaattinen The 69 Eyes -käännös Kuolematon on parhaasta päästä tarjontaa. Mutta vähän köyhillä eväillä Turun tulikukko tuntuu tällä kertaa pelaavan.
Lähinnä tuottaja-biisintekijäkumppani Aki Sihvosen kanssa ruuvailtu albumi jatkaa odotuksenmukaisesti ison, elämänmyönteisen Suomi-AOR:n linjalla. Tyylilaji taittuu vaikka unissaan, mutta kappaleissa saisi olla kunnon lekoja.
Vaikeuksien kautta voittoon -henkiset tekstitkin ovat täsmälleen odotuksenmukaisia. Tyydyttävää käyttömusiikkia näinkin syntyy, mutta ehkä tätä valikoimaa olisi yksinkertaisesti pitänyt lihottaa vielä vähän kauemmin, jotta se olisi yltänyt edeltäjänsä tasolle.
