Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun islantilainen Emiliana Torrini nousi maineeseen Jungle Drum -hitillään.
Racing The Stormin ensimmäinen kappale näyttää, ettei Torrini jatka siitä, mihin aikoinaan jäi. Kamaripop on yhä läsnä, mutta se soi aiempaakin minimalistisemmalla orkestraalisuudella, jossa on mukana sitä ihan tietynlaista tunnistettavaa Islanti-twistiä. Kaikessa on läsnä pientä novellimaisuutta ja soundtrack-henkeä.
40-minuuttinen albumi tuntuu yllättävän pitkältä, kun se hiipii eteenpäin keskitempoisesti. Torrinin musiikki onkin parhaimmillaan kuulokkeet korvilla ja täysillä keskittyen, jolloin voi tarttua pienimpiinkin nyansseihin. Täyden huomion saadessaankin se tarjoaa sekä tasaista ajelehtimista että säväyttäviä kliimakseja.
On ikävää sanoa, että Torrini on yhä eräänlainen pikku-Björk, mutta hänen islantilainen ääntämyksensä, lauluäänensä ja koko musiikin ilme on vain lähentynyt tätä ”isosiskoa”. Sillä erolla, että Torrinilta uupuu se lopullisin visio.