ASTRO CAN CARAVAN: 21st Century Drifting Episode

Savolaissaturnukselainen kollektiivi Astro Can Caravan iski jo esikoisalbumillaan huomattavan napakan yläkoukun tajuntaani, mutta nyt on tullut lopullisen pudotuksen aika. Questral Places -levyllä (2003) tämän jazzillispsykedeelisen vapautusliikkeen jäljet johtivat vielä suhteellisen suoraan etiopialaisjaskaan ja muihin emotyyleihin. Isommalla joukolla toteutettu seuraaja häröilee piirukaupalla omemmissa sfääreissä. Muun muassa Aavikko- ja Cosmo Jones Beat Machine -yhteyksissä kunnostautunut soittajisto lataa nyt peräti parinkymmenen nupin voimalla ja se tuntuu koko kehossa.

Funkin, mielikuvitusetnisyyden, astraalihälyn ja vapaiden ääniaaltojen väljästi rajaamalla kentällä riehuva karavaani onnistuu luomaan uskomattoman basaaritunnelman. Välillä painetaan käärmeenlumoajan intensiteetillä, välillä puhutaan mystikon suulla outoja ja joskus ajaudutaan silkkaan sekoiluun – kamelinpaskaan kompastumatta.

Kaapujoukkio soittaa jazz-mielessä aika karskisti mutta kuitenkin vastaansanomattoman vakuuttavasti. Joukkovoiman seasta könyää esiin myös yksilötasolla merkittäviä vetoja. Syntsamourut, haitarikuviot ja vaahtosuiset kitararyöpyt rikkovat massiivista torvimuuria maukkaasti ja rumpali Niko Votkinin piiskaama rytmidepartmentti saa aikaan aika perkeleellisen kiihkon.

Olisi mahtava nähdä nämä Sun Rasta ihmesikiämisen kautta syntyneet tee-se-itse-avantgardistit Pori Jazzissa. Olen varma, että juhlien spirituaalinen taso nousisi samaan tahtiin kun piknik-viinit valuisivat porvarin väärään kurkkuun.