BEN KWELLER: Sha Sha

BEN KWELLER
Sha Sha
ATO

Ben Kweller oli vuonna 1997 ilmestyneen Radish-yhtyeensä Restrainig Bolt -albumin ansiosta yksi amerikkalaisen vaihtoehtorockin teinilupauksia. Radish tykitti 15-vuotiaan Kwellerin johdolla kohtuullisen tasokasta grungeista kitarapoppia, mutta soolodebyytillään mies tekee vielä suuremman vaikutuksen.

Yhä teinipojalta näyttävä Kweller pitää Sha Shallakin soiton pienenä ja indiehenkisenä. Radishistä Kweller on kelpuuttanut levylleen rumpali John Kentin, mutta Sha Shan kitara- ja piano-osuudet nuori mies hoitaa edelleen hieman lapsekkaan ja naiivin kuuloisen laulun ohessa itse.

Sha Sha on tunnelmiltaan paljolti puoliakustinen laulukokoelma, joka elää ja hengittää biisiensä ehdoilla. Ben Kwellerin onnistuu yhdistää kappaleisiinsa beatleaanisen 60-luvun ja weezerläisen uudemman voimapopin parhaita elementtejä. Mainiota avausraitaa How It Should Be (Sha Sha) seuraava Wasted & Ready kääntää päälle Weezer-vaihteen ja Harriet's Got A Songilla Rivers Cuomon combon vaikutus kuuluu vieläkin selvemmin. Sha Shalla soittava trio saa siellä täällä pienimuotoista täydennystä. Esimerkiksi In Other Wordsin kolmehenkinen jousisektio, pedal steel ja banjo loihtivat huomattavasti miellyttävämpää jälkeä kuin päällisin puolin voisi uskoa. Ben Kweller saa todennäköisesti kiittää vanhempiensa levykokoelmaa Sha Shan perinnetietoisuudesta, minkä parhaat todisteet ovat Falling ja Family Tree. Edellinen huokuu ylipäätään 60-lukulaista poppia, mutta Family Treen sävelkulut ja tunnelma ovat jo silkkaa Beatlesiä. Syvänä soiva melodinen basso tuo vaivatta mieleen Paul McCartneyn ja kokonaisuus on kuin Revolver-albumin I'm Only Sleepingistä jalostettu.

Jos Radish yllätti varhaiskypsällä grungeisuudellaan, niin Sha Shalla Ben Kwellerin lauluntekijän ja miksei myös soittajan kyvyt hämmästyttävät vielä monin verroin enemmän.