"So do what you gotta do/and don't misunderstand me/You know you don't ever have to worry 'bout me/I'd do it again", Beth Gibbons laulaa sisimpänsä paljastaen. Kun hän heittäytyy ensimmäisen kerran Tom The Model -balladin kertosäkeen vietäväksi, on hetkessä jotain maagista. Elokuvassa kaikki pysähtyisi ja jäljelle jäisi vain Bethin särkymistä vastaan taisteleva ääni. Jäljelle jäisi vain tunne, jonka kaikki sen kokeneet tunnistavat heti. Oikeassa elämässä tunteeseen kuuluvat pelko ja pettymys, mutta äänilevyltä kuultuna sen suurempaa nautintoa ei ole olemassa.
Portishead-laulajattaren ja studiotyöskentelyn saloihin uppoutuneen Talk Talk -basisti Paul Webbin liitto kuulosti jo etukäteen enemmän kuin kiinnostavalta. Sen mahdollisuudet tuntuivat miltei rajattomilta, ja paikoin Out Of Season yltää suorastaan mahdottomaan.
Juuri Bethin ääni ja hänen ilmaisunsa intensiteetti erottivat Portisheadin useimmista trip hopiksi luettavista aikalaisistaan ja tekivät yhtyeen soundista välittömästi tunnistettavan. Talk Talk oli parhaimmillaan The Colour Of Spring -albumilla (1986), jolloin yhtye tasapainotteli popin ja abstraktimman jazz-ilmaisun välillä, ja kaksi vuotta myöhemmin seuranneella Spirit Of Edenillä, jolloin se oli popyhtye ainoastaan käsitteellisellä tasolla ja jo täysin hylännyt perinteisen pop-formaatin. Out Of Season -levyllä on selkeitä viitteitä kummankin artistin aiempaan tuotantoon.
Portisheadista Out Of Season -levyllä muistuttaa erityisesti useimpien kappaleiden öinen tunnelma ja Talk Talkista laulujen sovitukset – esimerkiksi sekä Mysteries-avausraidan että Tom The Modelin taustalla puhaltaa Talk Talk -julkaisuilta tuttu aavemainen avaruustuuli. Portisheadin molemmat studiolevyt ovat hyvin homogeenisia ja tavallaan erittäin itsetietoisia kokonaisuuksia. Out Of Season puolestaan hurmaa ajattomuudellaan ja avoimuudellaan. Show- ja Romance-kappaleiden inspiraation lähteeksi on helppo veikata Billie Holidayn ja Nina Simonen sielukkaita blues-levytyksiä ja Sand Driver sekä Drake paljastavat ilmeisen innoittajansa jälkimmäisen nimessä. Bethin yksin akustisen kitaran kanssa esittämä Resolve on kuin suoraan Nick Draken Pink Moon -jäähyväislevyltä.
Vaikka analogisesti äänitetty Out Of Season -albumi alkaa "God knows how I adore life" -säkeellä, on se erittäin alakuloinen levy; toiveikas, lohduttava ja lämmin myös, mutta erityisesti syksyinen ja alakuloinen. Se on vanhanaikaista musiikkia, jota musiikkia rakastavat ihmiset tekevät toisille musiikkia rakastaville ihmisille. Useimpiin lauluihin voi helposti kuvitella massiivisen orkestraation, mutta Beth Gibbons ja Rustin' Man käyttävät puhaltimia ja jousia säästeliäästi, niiden tehon varmistaen. Kuinka hyvä levy Out Of Season sitten oikein on? No, esimerkiksi David Sylvian ei ole tehnyt yhtään näin vahvaa ja kaunista sooloalbumia, vaikka on haaveillut sellaisesta kohta 20 vuotta.
BETH GIBBONS & RUSTIN´ MAN: Out Of Season
Arvio julkaistu Soundissa 12/2002.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
"So do what you gotta do/and don't misunderstand me/You know you don't ever have to worry 'bout me/I'd do it again", Beth Gibbons laulaa sisimpänsä paljastaen. Kun hän heittäytyy ensimmäisen kerran Tom The Model -balladin kertosäkeen vietäväksi, on hetkessä jotain maagista.
Arvio
BETH GIBBONS & RUSTIN´ MAN
Out Of Season
Go Beat!
Out Of Season
Go Beat!