Maan suurin päivälehti intoili taannoin, että urkuvetoinen groovekolmikko Bitter Sweet on pestannut neljänneksi pyöräkseen sanoittavan laulajattaren ja pyöräyttänyt vallan verrattoman albumin. Asiatiedot pitävät kutinsa, mutta muilta osin esitän eriävän mielipiteen.
En ole kuullut bändin triolevytyksiä, mutta Go Golla vain Loman tarpeessa esittää merkittäviä elonmerkkejä. Muutoin pikkusievyys ja tasapaksuus hallitsevat. Huokaileva ja haikaileva Julia Eklund on suhteellisen ilmeikäs iskelmälaulaja, vaan ei näiden kuulokuvien perusteella enempää. On siis loogista, että Maailmanrauhaa on päätynyt Radio Suomen soittolistalle ja Marzi Nyman vinguttaa epäonnistuneella Ann Peebles -versiolla Puhallan linnasi kumoon.
Periaatteessa palikat ovat mukavalla mallilla. Soittotaitoa riittää ja sanoitukset toimivat varsinkin paperilla, mutta viimeistään uhkarohkeat lainat kolahtavat omaan nilkkaan. Miksi kuunnella keskinkertaisia käännösversioita Baby I Love Yousta ja That’s How Heartaches Are Madesta, kun lautaselle voi asetella Aretha Franklinin tai Baby Washingtonin tulkinnan?