BJÖRK: Livebox

Valkokantisen kuuden cd:n Family Tree -antologian tavoin mustapukuinen Livebox on erittäin turhamainen julkaisu. Tavallaan se on etenkin dvd-aikana myös turha julkaisu, sillä Björkiltä on jo saatavilla useita tasokkaita dokumentteja sekä äänen että kuvan sisältävässä formaatissa.

Uutuuden neljälle ensimmäiselle levylle on koottu Björkin studioalbumien rinnakaisnauhoitukset, viides on viiden raidan dvd-houkutus. Lisäksi mukaan mahtuu kirjanen, joka sisältää poikkeuksellisen hyvin Björkin taiteellisia tarkoitusperiä selvittävän pitkän haastattelun.

Debutin (1993) live-versio on Venus As A Boyta lukuun ottamatta MTV Unplugged -nauhoitus. Soitinnokseltaan suorastaan hulluttelevat (lyömäsoittimia, puhaltimia, sormioita…) versiot paljastavat, minkälaisia Björkin sävelmät ovat vailla Nellee Hooperin tuolloin Lontoon klubeissa soitetun musiikin vahvasti vaikuttamaa tuotantoa. Debut onkin ainoa Björk-albumi, jota voi mainita aikansa kuvaksi.

Ensialbumillaan Björk sai vaikutteita ulkopuolisesta musiikkimaailmasta, Post-levyllä (1995) hän opettelee luomaan omaansa. Lontoon Shepherds Bushissa helmikuussa 1997, puolitoista vuotta levyn julkaisun jälkeen, äänitetyt laulut ja etenkin niiden sovitukset toimivat kiinnostavana siltana seuraavien levyjen täysin omaehtoiseen musiikkiin.

Homogenic-levyn (1997) kiertueella Björk uskalsi jättää kaikki popmusiikin konventiot taakseen. Mark Bellin pelkistettyjen elektrotaustojen ja juhlavan jousiorkesterin varassa operoivien laulujen kautta on helppo oivaltaa, että Björkin musiikin suunta oli melkoisesti OK Computerin samana vuonna julkaisseen Radioheadin kurssin mukainen, ja sellaisena se on myös pysynyt.

Harpisti Zeena Parkins, anarkistinen elektrokaksikko Matmos, inuiittikuoro ja 56 soittajan Il Novecento Orchestra – tuskin maailmaa on monesti kiertänyt koostumukseltaan surrealistisempi muusikkojoukko kuin Vespertine-albumin (2001) materiaalia esittämässä. Tuskin on myöskään olemassa kyseistä levyä ja kiertuetta parempaa esimerkkiä siitä, että suurten ihmismäärien tavoittamiseksi ei tarvitse tehdä taiteellisia kompromisseja. Se saattaakin osoittautua Björkin, kuten myös Thom Yorken, tinkimättömän asenteen merkittävimmäksi anniksi.