Oletko valmis sulkemaan silmäsi ja astumaan Björkin maadoittavaan sienimaailmaan, jossa hyökkäävät biitit, kurittomat huilut, kuusi murjovaa bassoklarinettia ja islantilainen kuoro kiemurtelevat tajuntaasi joka suunnasta?
Todennäköisesti et ole. Enkä ollut minäkään. Juuri se on kaunista Björkin taiteessa. Vielä hänen kymmenennellä albumillaankin.
Neljä vuotta sitten Björkin äiti Hildur Rúna Hauksdóttir menehtyi. Suruaika sai Björkin kaivautumaan juuriaankin syvemmälle, poikkeusajat hän vietti Islannissa, astui paljain jaloin maan mutaan, ja tästä syntyi raakaa taidetta.
Fossora on niitä albumeita, jotka kuulostavat aluksi irtonaisilta kilkatuksilta ja pörinöiltä. Ehdin itsekin huokaista monta kertaa ja pyöritellä mielessäni ajatuksia tekotaiteellisuudesta ja oikeiden kappaleiden uupumisesta. Näin on käynyt Björkin suhteen ennenkin. Fossoran kohdalla todella kovan kuoren alta löytyy kuitenkin valtava sielu.
Yksioikoista tietä lumoaviin soundeihin ja kiehtoviin lauluihin et Fossoralta löydä. Jos haaveilet yhä 90-luvusta ja triphopista tai 2000-luvusta ja ambient popista, olet väärällä polulla. Fossoralla Björk johdattaa sinut niin syvälle mielenmaisemiinsa, että menneisyys pilkahtelee sieltä korkeintaan Medúllasta (2004) muistuttavilla ihmisäänisävellyksinä.
Fossoran todella kovan kuoren alta löytyy valtava sielu.
Jos kuitenkin uskaltaudut Björkin kanssa syvemmälle metsään, löydät itsesi taianomaisissa fantasioissa, jotka ovat silti totisinta totta. Lumoava aloituskappale Atopos, Björkin äitinsä kuoleman jälkeen kirjoittama Ancestress ja albumin todellisen sydämen vasta viimeisillä riveillään paljastava Her Mother’s House liikuttavat odottamattomilla tavoilla.
Vielä syvemmällä Björkin alkukantaisen luonnon syvyydessä Victimhood on vuoden kuumottavimpia sävellyksiä uhkaavan bassoklarinettimuurinsa ja Björkin ahdistavien tulkintojen kanssa. Täysin eri tavalla primitiivisyys on läsnä nimikkokappaleessa, jossa kaikki estot karisevat villien rytmien, tanssin ja musertavan raskauden voimasta.
Unohda kaikki tietoiset ajatuksesi, antaudu Fossoralle ja anna Björkin vavisuttaa maata mielesi perustuksien alla.
