Lappeenrantalaisen Henri Kuittisen Black Bilen Great Ape Language on kerrassaan hämmentävä debyytti. Yhtye rouhii metallikitaroilla, loikkii suvereenisti raja-aitojen yli kutitellen välillä ambient-soundeilla ja pyrkii pitämään itsensä industrial-raameissa. Ja kaiken yhteen niputtavana voimana on Kuittisen pehmeä, melkein väritön, ja silti hypnoottinen laulu.
Great Ape Language on jännittävä sekoitus riitaisia voimasointuja ja harmonisia melodioita, jotka kuitenkin polveilevat perimmäisissä ääripäissä. Mielenkiintoiseksi levyn tekee se, että pelkät koneellistetut jaksot tuntuvat usein lähinnä tarkoituksettomalta hölynpölyltä, mutta murinan rinnalla niiden merkityksen vasta voi ymmärtää osana kokonaisuutta.
Albumin tarkoituksena on eittämättä muodostaa ehyt kokonaisuus, mutta siihen Black Bile ei vielä suvereenisti yllä. Bändi esittelee huippuhetkiä, josta Valerian on vaikuttavin esimerkki, mutta tarpoo myös keskinkertaisuuden poluilla, joilta se on pystynyt sentään suurimmat kivet potkimaan sivuun.
Black Bilen debyytti on vasta osoitus tulevasta, sillä kokonaisuus on vielä jäsentymätön, osin hallitsematonkin. Kysymys on pikemminkin mahdollisuuksista, joista yhtyeen pitää valita suuntansa.