BLACK MOSES: Royal Stink

Arvio julkaistu Soundissa 12/2005.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Thee Hypnotics -yhtyeessä 90-lukua viettäneen Jim Jonesin Black Moses -trion värvääminen yhdeksi The Flaming Sideburnsin kymmenvuotisjuhlien bändivieraista tuntuu Royal Stinkin perusteella itsestään selvältä valinnalta. Siinä määrin sukulaissieluisilta yhtyeet vaikuttavat. Black Moses on keskimääräistä enemmän lauluosuuksiin satsaava kovaääninen britticombo, jonka purkauksissa on energiaa kuin nuoressa The Whossa ja rock'n'rollia kuin varhaisessa MC5:ssä. Ryhmä ei häikäise persoonallisuudellaan, mutta antaumuksellista latausta kolmikosta irtoaa sitäkin enemmän.

Arvio

BLACK MOSES
Royal Stink
Rootbag

Thee Hypnotics -yhtyeessä 90-lukua viettäneen Jim Jonesin Black Moses -trion värvääminen yhdeksi The Flaming Sideburnsin kymmenvuotisjuhlien bändivieraista tuntuu Royal Stinkin perusteella itsestään selvältä valinnalta. Siinä määrin sukulaissieluisilta yhtyeet vaikuttavat.

Black Moses on keskimääräistä enemmän lauluosuuksiin satsaava kovaääninen britticombo, jonka purkauksissa on energiaa kuin nuoressa The Whossa ja rock’n’rollia kuin varhaisessa MC5:ssä. Ryhmä ei häikäise persoonallisuudellaan, mutta antaumuksellista latausta kolmikosta irtoaa sitäkin enemmän.

Can’t Breathe (Turkey Neckin) alkuräjähdyksen jälkeen Better Believe vyöryy ankaralla soulgroovella ”aitojen” sieluähkäisyjen, Jim Jonesin verevän huuliharpun ja Led Zeppelinin lailla jyrisevän basson kuljettamana. So Goodin raivokkuudessa voi kuulla Motörheadin kohtaavan Damnedin New Rosen. Black Moses ei keksi uutta ruutia, mutta miksi keksisikään, kun vanha on yhä kuivaa ja riittävän likaista.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa