The Craft on kansantajuinen muunnelma kolme vuotta sitten julkaistusta Blazing Arrowista, joka oli raskasrakenteinen, polveileva ja soveltava mutta siitä huolimatta kaupallinen menestys. The Craft sen sijaan on mitaltaan vaatimaton, muodoltaan sulava ja tiivistetty. Se hyödyntää entistä enemmän soittajia, joiden ääni kuitenkin hukkuu ankariin sovituksiin. Rutinoituneesti esiintyvä Blackalicious kehystää musiikkinsa vain hip hopin oman muotokielen ehdoilla.
Huolimatta mustan musiikin perusteellisen tuntemuksen tarjoamasta kaikupohjasta Blackalicious ajautuu yhä useammin ikävystyttäviin ja korrekteihin ratkaisuihin. Kaksikon historiaa vasten tarkasteltuna The Craft on ideoiltaan köyhä joskin tyyliltään eheä: se ei laajenna olemassa olevaa työkalupakkia käänteentekeviä suuntia kartoittaneen Melodican (1995) ja henkevän Nian (2000) tavoin, mutta virtaa kokonaisuutena luontevammin kuin kumpikaan edellisistä täysimittaisista albumeista. Parhaimmillaan Blackalicious on onnistunut luomaan edistyneistä pyrkimyksistä ja varmaotteisista kappaleista synteesin, joka puhuttelee monella tasolla tarjoten kollegoille käyttökelpoisia malleja, joissa suunnitelmallisuus ja ennakkoluuloton ote kohtaavat improvisoinnin avaamat näköalat.
Gift of Gabin takki on tyhjä viimevuotisen soololevyn jälkeen, mutta hän muistuttaa itseisarvoisillakin rakenteilla kyvystään mukautua vaihteleviin ympäristöihin. Xcel rakentaa niitä keskinkertaisesti painottaen yksiselitteisyyttä, suoraviivaisuutta ja lyhytjänteisiä kappalerakenteita oivaltavuuden kustannuksella. Nähtävästi statistien ja teknikoiden roolit ovat ehtineet tulla Blackaliciousille tutuiksi.