BLACKMORE’S NIGHT: All Our Yesterdays

BLACKMORE'S NIGHT
All Our Yesterdays
Frontiers

Kun Ritchie Blackmoren uraa on seurannut 1960-luvun lopulta lähtien, on hämmentävää summata Candace Nightin kanssa puuhastellun renessanssifolkin parissa kuluneen jo 18 vuotta ja 10 albumin mitta. Deep Purplen mahtikautta Blackmore kesti kuusi vuotta, Rainbowin kestävin kaari ylsi kahdeksaan vuoteen. Mutta trubaduurin samettinutussa ja Nuuskamuikkusen kotsassa, faire festarien ja -konserttien aikaulottuvuudessa, hän on viihtynyt paremmin ja soitellut rennosti perinteisiä kielisoittimia vaimonsa heleän laulannan rinnalla.

Pientä levottomuutta aistii tässä somassa toisen aikaulottuvuuden musaparatiisissa. All Our Yesterdays on liiankin varman päälle vedettyä muinaisfolkkia samankaltaisine melodioineen ja kylätanssirenkutuksineen. Tilannetta eivät kohenna latteahkot cover-valinnat. Linda Ronstadtin slovari Long Long Time istuu jotenkuten tyylilajiin, mutta Moonlight Shadow on hohdoton tyrkkyveto, jossa sekä Night että Blackmore häviävät Reillylle ja Oldfieldille niin laulun kuin kitaroinninkin finesseissä. Sonnyn ja Cherin I Got You Babe on myös vieraannuttava muinaissovituksena. Ehkä se kertoo jotain, että kiinnostavimmat urat ovat instrumentaalit, sähköinen Darker Shade Of Black ja akustinen Queen’s Lament.