Lähes levy per vuosi tahtia toteuttava Blitzen Trapper on hyvä esimerkki bändistä, joka on jalostanut sointiaan hartaan määrätietoisesti. Uransa alkuvaiheissa se vielä haki paikkaansa paiskomalla kehiin mitä erilaisimpia vaikutteita, mutta jo edellinen levy Destroyer Of The Void (2010) antoi osviittaa Blitzen Trapperin todellisesta, paljon seesteisemmästä luonteesta. Bändin kutsumukseen ei kuulu musiikillinen pioneerityö, vaan perinnetietoisen ja melodiarikkaan, kantrihenkisen rockin työstäminen. Tämä ei tietenkään tee Blitzen Trapperista yhtään sen vähempiarvoista.
American Goldwing vie Blitzen Trapperin jo aiemmin orastanutta AOR-vaihdetta astetta paria pidemmälle. Nille, joiden mielestä The Eagles, Grand Funk Railroad tai ELO ovat lähinnä synonyymejä kirosanoille, voi ratkaisu aiheuttaa harmia, mutta itse tervehdin tätä pelkällä ilolla. Nykypäivänä kestävät melodiat ja maanläheisen lämpimät sovitukset tuppaavat turhan usein jäämään teknisten jippojen taakse piiloon. American Goldwingin tapauksessa tästä ei ole pelkoa.
Blitzen Trapper on yksi niistä harvoista bändeistä, joita kehtaa suositella niin vanhan liiton rockmiehille kuin indiehipstereillekin. Jos joku tämän vuosituhannen bändeistä ansaitsee tulla mainituksi samassa lauseessa The Byrdsin kanssa, niin olkoon se kaikin mokomin Blitzen Trapper.
