BODEANS: The Best Of – The Slash Years

Arvio julkaistu Soundissa 02/2002.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Vuosina 1984-86 ameriikanmaalta suorastaan tulvehti erinomaisia kitarabändejä. Autotalleista ja pellonkulmilta löytyi vankkoja lauluntekijöitä ja särmikkäitä muusikoita, jotka täyttivät tuoreesti ja rikkaasti Bruce Springsteenin juhlalliseksi ylenneen katurockin siipien alle muodostuneen avaran tilan.

Arvio

BODEANS
The Best Of - The Slash Years
Slash

Vuosina 1984-86 ameriikanmaalta suorastaan tulvehti erinomaisia kitarabändejä. Autotalleista ja pellonkulmilta löytyi vankkoja lauluntekijöitä ja särmikkäitä muusikoita, jotka täyttivät tuoreesti ja rikkaasti Bruce Springsteenin juhlalliseksi ylenneen katurockin siipien alle muodostuneen avaran tilan. Tyylitietoisen Slash-yhtiön lanseeraamat The Del Fuegos ja BoDeans olivat Massachusettsin ja Wisconsinin vastaukset sellaisille verrattomille rock-dynamoille kuin Long Ryders, Beat Farmers, Del-Lords, Replacements, Georgia Satellites, Jason & The Scorchers ja Blasters.

Fuegot ottivat kickstarttinsa r&b-voittoisella ja ehdottoman livesoundisella garagerockilla. Bodeaanit nojasivat enemmän singer-songwriterien akustiseen komppiin ja poppiin, mutta sähkökitara oli heidänkin johtotähtensä. Kumpikin bändi yritti lopulta pullistua Bossin kansansuosion mittoihin, mutta menetti ytimekkäimmän olemuksensa crossover-pyrkimysten ristiaallokossa.

Mutta kunnian päivät soivat kirkkaina tuoreilla cd-kokoelmilla. Del Fuegosin kaksi ensimmäistä levyä The Longest Day ja Boston, Mass. purevat niin rehvakkasti, että vihreämmäksi uskottua ruohoa rouskuttavalle Stand Up -albumille jää tilaa vain kaksi biisiä täyden ventin valikoimalla. Lahjomaton valintapolitiikka suosii horjumattoman tuikeaa kitaravoimaa, hienosti pintaan miksattua rumpupotkua ja Dan Zanesin rosoisen äänen voimaa. Ryhdikkään rouheita rockeja höystävät yhtä luontevan tunteikkaat ballaadit ja satunnaisen diddley-rytmin rinnalle saattaa ilmaantua ehta ja sielukas valssi.

BoDeans-tuotanto levittäytyy seitsemälle kiekolle ja yli kymmenen vuoden mitalle. Kolmannes uran eri vaiheiden biiseistä on poimittu vuoden 1995 livetallenteelta, mikä kirkastaa varsin tehokkaasti koosteen maukasta kokonaissointia. Läpileikkaus on mainiolla tavalla ilmavaa ja monitahoista melodisen musisoinnin juhlaa virkeine pop-sävyineen ja juurevine rock-konnektioineen. Talking Headsien Jerry Harrison jopa tuotti trioksi kutistuneen bändin hittilevyn Outside Looking In ilman rumpalia, mutta täysin loogisena jatkeena debyytillä mestaroineen T-Bone Burnettin soundeille. Eloisaa helinää, pätevää sävellystyötä ja iskevää soittosähköä on yltäkylläisesti kautta linjan. 

Lisää luettavaa