Stax Recordsin legendaarinen kosketinsoittaja on elellyt viime vuodet hissukseen. Booker T. & The MG’s toimii periaatteessa edelleen, mutta viimeisimmästä albumista näyttää kuluneen viisitoista vuotta. Perustavanlaatuista Hammond-soundia on siis hauska kuulla pitkästä aikaa muutenkin kuin ikiaikaisilta Stax-kiekoilta, eikä Neil Youngin rähjäinen särökitara kuulosta hassummalta tässäkään yhteydessä.
Sen sijaan hyvästä maustaan tunnetun levy-yhtiön intoa käyttää soul-levyillä rockyhtye Drive By Truckersia ei voi olla kummeksumatta. Onhan rekkamiesten kitaristi Patterson Hood toki Muscle Shoalsin maineikkaan sessiobasistin David Hoodin poika, mutta se ei aivan riitä perusteluksi. Neil Youngin soitto tuo jo levylle riittävästi kulmikkuutta, joten rytmisektion soisi soivan elastisemmin.
Bookerin ja Bob Scnapfin tuottama Potato Hole ei tarjoile mitään hirmuisen uutta, mutta ei aivan pelkästään sitä vanhaakaan. Urkurin originaalit ovat kelpo kamaa ja versiot (OutKastin Hey Ya ja Tom Waitsin Get Behind The Mule) hymyilyttävät vinosuuntaisesti. Instrumentaalisoul ei kuole koskaan, mutta viimeinen terävyys tästä puuttuu.