BRENDAN BENSON: Lapalco

Detroitissa syntynyt ja kaupunkia jälleen kotinaan pitävä Brendan Benson julkaisi Ethan Johnsin tuottaman debyyttialbuminsa vuonna 1996. Kadonneesta pophelmestä käyvän One Mississippin seuraajaa saatiin odottaa näihin päiviin saakka. One Mississippillä Bensonin trio tykitti maittavilla lauluharmonioilla terästettyä poppiaan Big Starin veroisella rosoisuudella Yli puolet levyn lauluista oli kirjoitettu yhdessä samoihin aikoihin mainion Author Unknown -albuminsa julkaisseen Jason Falknerin kanssa. Miesten yhteistyö jatkuu myös Lapalcolla, joka nostanee Brendan Bensonin viimein hieman laajemman yleisön tietoisuuteen. Asiaa edesauttanee se, että White Stripesin Jack White pitää kiertueensa kakkosaktina soittaneen Bensonin Lapalcoa yhtenä viime vuosien parhaista kuulemistaan levyistä.

Lapalcolla Brendan Benson ei ole aivan yhtä riehakkaalla tuulella kuin One Mississippillä. Upeat biisit seuraavat toisiaan, mutta säröisenä räjähtelevä kitarointi korvautuu nyt akustisemmalla soitolla ja toisaalta tunkeilemattomasti ujeltelevilla syntetisaattoreilla. Beatlesin, Big Starin ja Beach Boysin lomaan hiipii häivähdyksiä Flaming Lipsin ja Grandaddyn kierosta pop-psykedeliasta. Bensonin ja Falknerin yhteisistä lauluista vaikuttavimpia ovat levyn avaava Tiny Spark ja urbaani Folk Singer. Akustisen kitaran vetämä Life In The D sisältää herkullisia soundikerroksia ja Good To Me on levyn rock'n'rollinen garagepopannos. Lapalco on Wilcon Yankee Hotel Foxtrotin ohella yksi kuluvan vuoden hienoimpia ja nerokkaimpia poplevyjä. Brendan Bensonin kaltaiset artistit ja Lapalcon kaltaiset albumit palauttavat aina välillä horjuvaa uskoa popin ja etenkin amerikkalaisen popin tulevaisuuteen.