Star Blanket River Child, Black Feather Wishes Rise, We Share Our Blanket With The Owl. Kansista hyppii silmille hippien biisien nimiä. Lisäksi kannet paljastavat, että materiaalia on sävelletty teltassa, tiipiissä tai muuten vaan metsikössä. Paljon perkussiivisia siemenkotia ja muita intiaanirumpuja on soitinvalikoimassa. Paperilla tämä levy vaikuttaa epäilyttävältä neohippien nypläyskerholta.
Sitä riemukkaampaa on huomata, että heti ensimmäisen kappaleen alku kertoo yhtyeen soittavan ihan oikeaa, elävää, syväsoundista ja veltosti groovaavaa musiikkia. Kyseessä on kyllä psykedeelinen folktaideteos, joka uneliaasti lipuu kappaleesta toiseen, mutta pääosassa vuorottelevat rhodes ja bluesahtava kitara kuljettavat kuulijaa hypnoottisesti svengaten. Melodinen kuiskauslaulu ja New Orleansista muistuttavat torviriffit maustavat junnausta mukavasti aina kun siihen on tarvetta. Levy kuulostaakin enemmän juuri oikeita rauhoittavia napanneen Memphisin countrysoul-bändin tuotteelta kuin amerikkalaiselta friikkifolkilta.
Levyn jatkuva uneliaisuus vaatii kuulijaa keskittymään, sillä taustamusiikkina hiljaisemmat kappaleet lipuvat ohi täysin huomaamatta. Keskittyneessä kuuntelussa svengaava bassottelu, orgaaninen rytmittely, kauniit rhodesmaalailut ja slideriffit tuntuvat niin hienoilta että tekee melkein mieli uskoa neohippien takaisin luontoon -mystiikkaan.