Buddy Miller on pitkän linjan ammattimies. Vuosikaudet hän on työskennellyt kantrirockin valovoimaisimpien tähtien (Emmylou Harris, Steve Earle, Lucinda Williams, Alison Krauss & Robert Plant) kitaristina ja orkesterin johtajana. Vaikka Miller on pääosan urastaan soittanut ja laulanut tunnettujen tekijöiden taustalla, on hän ehtinyt julkaista kymmenkunta sooloalbumia.
Itse tuottamalleen The Majestic Silver Stringsille on Buddy Miller päässyt keräämään varsinaisen tähtijoukkueen. Steel-kitaraa soittaa tämän hetken käytetyin sessiomies Greg Leisz ja muiden kitaroiden parissa taituroivat Buddyn lisäksi Marc Ribot (Tom Waits, Elvis Costello, T-Bone Burnett, parikymmentä omaa levyä sekä elokuvamusiikkia) ja Bill Frisell (Elvis Costello, Suzanne Vega ja kymmeniä omia levyjä). Laulupuolesta vastaavat Emmylou Harris, Shawn Colvin ja Patty Griffin – vain tunnetuimmat mainitakseni.
Lopputulos on juuri sitä, mitä tällaiselta Hall Of Fame -ryhmältä saattaa odottaa: taidokasta, lämmintä ja poikkeuksetta laulujen sisimmän olemuksen saavuttavaa. Biisimateriaali on paria poikkeusta lukuun ottamatta hyvin vanhaa country & westerniä. Jopa niin, että pääpaino menee westernin eli lännenlaulujen puolelle. Juuri tuosta löytyykin albumin ainoa heikko kohta, sillä eihän siitä mihinkään pääse, että Bury Me Not On The Lone Prairien kaltaiset cowboy-luritukset ovat perin loppuun kaluttuja biisejä.