CAMPAG VELOCET: Bon Chic Bon Genre

Lontoolaista Campag Velocetia on NME:ssä hiukan povailtu brittirockin seuraavaksi "kovaksi jutuksi". Bändin lavakarismasta en osaa sanoa mitään, mutta tämä Paul Schroederin tuottama debyyttialbumi ei lunasta noita odotuksia.
Ranskankielisiin sanoihin – joka toisessa piisissä nimiä myöten – fiksautunut kvartetti koostuu entisistä hip-hop/elektro-faneista, jotka myöhäsyntyisesti innostuivat Sonic Youthin ja My Bloody Valentinen tapaisista kitara-anarkisteista. Tästä alustasta kasvaa lievän autotallisesti kaikuva soundi hiphopahtavine biitteineen ja taustalla etäisesti välkehtivine kitarasumuineen.
Ian "Arge" Caterin (myös ohjelmointi, koskettimet) kitarointi toimii melko viehkosti eikä rytmisektion keveyskään pahaksi ole, mutta Pete Vossin Rottenia ja John Cooper Clarkea pateettisesti matkiva uho tökkii pahasti. Vailla edellisen särmää ja jälkimmäisen ironista verbaalinerokkuutta sen pääpiirteeksi jää teennäisyys. Lisäksi laulut hiihtävät rakenteellisesti samaa latua. Sauntry Sly Chic – ja Drencrom Velocet Synthemesc -sinkut kuulostavat kiinnostavilta yksittäin, mutta kokonaisuus jää löysäksi itsensä toistamiseksi.