CARPENTERS: Singles 1969-1981

Arvio julkaistu Soundissa 05/2000.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Kaikilla meillä on luurankoja komeroissamme ja kun ne ovat Carpenterseja, kallojen hammasrivit välkkyvät irvokasta puhtautta. Parhaassa rock-iässä, kun oli hienoa diggailla manserockia, progea ja jytää, nautin suuresti myös CarpentersinSingles 1969-1973 -levystä.

Arvio

CARPENTERS
Singles 1969-1981
A&M

Kaikilla meillä on luurankoja komeroissamme ja kun ne ovat Carpenterseja, kallojen hammasrivit välkkyvät irvokasta puhtautta. Parhaassa rock-iässä, kun oli hienoa diggailla manserockia, progea ja jytää, nautin suuresti myös CarpentersinSingles 1969-1973 -levystä. Kavereille asialla ei juuri tullut rehvasteltua, enkä voi väittää samaistuneeni tuon all-American -duon lookiin, mutta ne biisit…
Aika on nostanut Carpentersinkin arvoonsa (tarkoittaen, että nyt heistä saa pitää), ja mikäs hyviä biisejä ja esityksiä tappaisi. Jo Lennon-McCartneyn Ticket To Rideen istutettu hienostelevan fiini sovitus osui nappiinsa, mutta kun jättipotti oli korjattu unohdetulla Bacharach-David -palalla (They Long To Be) Close To You, top ten oli sisaruksille vapaata temmellyskenttää. Richard Carpenterin sovitustyötä ylistettiin, mutta kovin tuottelias säveltäjä hän ei ollut; vain Top Of The World ja pari muuta hittiä ovat hänen kynästään. Muut olivat hyvällä vainulla valittuja covereita Leon Russellista Ruby & The Romanticsiin.
Joka äidin toiveminiä (huumeriippuvainen anorektikko! – toim. huom.) Karen tulkitsi haikeat laulut tunteella ja vaikka mimmi istui keikoilla poikkeuksellisesti rumpusetin takana, studiotaltioinneissa kapulakielellä viestivät kuitenkin enimmäkseen Hal Blainen kaltaiset studioketut. Sovituksellisia ylläreitä biiseistä löytyi paljonkin, yksi tehokkaimpia oli haikean jousitettuun perusballadiin Goodbye To Love istutettu terävä fuzz-soolokitara.
Ehkä se on vain hissimusaa, mutta ainakin nappulaa on painettu ylimpään kerrokseen. 

Lisää luettavaa