Brooklyniläisviisikon levy kuulostaa ja näyttää 1980-luvun amerikkalaiselta hardcorelta. Black Flagit, Bad Brainsit ja Minor Threatit on kuunneltu ja katseltu. Riffit, kompit ja soundit nojaavat vuonna 1982 valettuun kivijalkaan. Alkuperäisten hc-punkkarien poliittisuus on vaihdettu oksentelusta, skeittailusta ja huumeista jutusteluun. Aiheistossa on toki yhteiskunnallinen ulottuvuutensa, mutta albumi on silti hiukan alle 20-minuuttinen party anthem.
Ja mikäpä hänessä, yhtye paiskoo perinnetietoisen bilepikapunkkinsa moitteettomasti. Laulaja Honor Titusilla on mukavan ohut ja laiska tatsi, joka toimii kiinnostavana vastapalikkana tuliselle bändisoitolle. Hyviä riffejä, ryöpsähteleviä rumpufillejä, tiukkoja pysäytyksiä ja äkäisiä lähtöjä riittää jokaiseen levyn tusinasta biisistä.
Jos jaksaa närkästyä siitä, että vammaisen kehnosti nimetty Cerebral Ballzy rikkoo punkin alkuperäistä ”tee mitä tahansa omaperäistä” -eetosta apinoimalla suosikkejaan, saattaa tämä levy närkästyttää. Itse kuuntelen Office Rockeria, Puke Songia, Sk8 All Dayta ja Anthemia hymy korvissa, nyrkki pystyssä, ärsyyntymättä.