Vaikka levyjä on myyty miljoona, Chimaira ei välttämättä ole niitä bändejä, joiden miehistönvaihdokset nousisivat isoihin otsikoihin. Silti, kun soittokunta muuttuu edellislevystä laulajaa vaille kokonaan, jotain on ollut pahasti pielessä.
Vaihdos ei ole mullistanut tai edes muuttanut Chimairan tyyliä, mutta tason kanssa voi olla toisin. Koukeroinen, osittain vaikeasti lähestyttävä raskasmetalli on edelleen rujoa ja soundi rutikuiva. Kokeileva otekin on tallella. Crown Of Phantomsilla Chimaira säätää kunnianhimoaan vielä vähän isommalle ja napsauttaa riffejä ja rytmejä sekoittavan kierrevatkaimensa täysille.
Hittejä, tarttuvuutta ja kaikkea suoruutta kartteleva bändi ei todellakaan tee kuuntelukokemusta helpoksi. Toisaalta se muuttuu sokkelosävellyksissään entistäkin umpimielisemmäksi ja jotenkin täysin ulkopuoliseksi. Bändiin ei saa tuntumaa, vaikka se rääkyy elämäntuskaansa metrin päässä.
Oman näkemyksen noudattaminen ja säveltäminen vain itselle on kunnioitettavaa, mutta joskus olisi hyvä vilkuilla ympärilleen. Taloon kannattaa tehdä ovi ja ikkunoita, muuten tulee yksinäistä.