Kun Dimmu Borgirin Shagrath ja The Kovenantin Lex Icon päättävät perustaa yhtyeen, siitä ei todellakaan osaisi kuvitella syntyvän perusrockbändiä, mutta pakko se on uskoa. Lex Icon tosin joutui lähtemään bändistä jo ennen debyytin Doomsday Rock´n Roll (2006) ilmestymistä.
Tarttuminen levyyn hirvittää. Mitä jos se on huono? Rankemmalla kädellä piiskattu rock kun ei ole niitä helpoimpia lajeja onnistua.
Chrome Divisionin linja sijoittuu AC/DC:n ja Motörheadin välimaastoon. Yhtye on sopivasti räkäinen, melodioita löytyy, sopivasti myös mollisävyjä ja hiki on liimautunut tiukasti studion kovalevylle. Ennen kaikkea bändi toimii ja saa kappaleisiin napakkaa vauhtia. Liekö Sagrathin ykkösbändin ansiota, että biisien sovitukset ovat tavallista nokkelampia ja tuovat kappaleisiin selkeää syvyysvaikutelmaa. Bändi pitäytyy silti olennaisessa eikä sorru imelyyksiin. Esimerkiksi Hate This Townin nerokas riffi ja kaavarokkia noudatteleva säkeistö muodostavat huikean yhdistelmän, jollaista tavalliset vellihousut eivät koskaan saa aikaiseksi.
Olkoonkin Booze, Broads & Beelzebub kliseinen nimi rocklevylle, sisältö on onneksi paljon muuta.
