Chuck Raganin johtama Hot Water Music ehti julkaista seitsemän pitkäsoittoa, jotka lunastivat sille kiistämättömän kulttimaineen post-hardcoren kentällä. Pari vuotta sitten bändi teki jonkinasteisen paluun keikkalavoille, mutta levytysrintamalla fanien on ollut tyytyminen keulahahmo Raganin folkpunk-henkisiin sooloihin. Rautalangasta väännetty kuvaus Raganin musiikille voisi olla eräänlainen ”punk-versio” Bruce Springsteenista, mutta ilman Pomon eeppisyyttä ja valitettavasti myös taitoja. Karhea tulkinta ja sydänverta tihkuvat sanoitukset eivät riitä, jos itse musiikki jää arkisen rämpyttelyn ja tuhansia kertoja käytettyjen sointukuvioiden kertaukseksi.
Covering Groundin ehdottomasti paras puoli on hyvällä maulla käytetyt kelttivaikutteet. Sähköisellä saralla tämä osasto on Dropkick Murphysin ja Flogging Mollyn myötä ollut jo pitkään hallussa, mutta myös akustiselle puolelle tinapillit, haitarit ja viulut sopivat vallan hyvin. Parhaimmillaan levyn meininki on kuin kuuntelisi pienessä nousuhumalassa hyvään menoon yltynyttä katusoittoryhmää, joka puhkihinkattujen klassikoiden sijaan soittaa omaa materiaaliaan. Jos levyn kappaleet nousisivat edes lähelle tätä tunnelmaa, voisi Covering Ground tarjota kovatkin kiksit.