CHUMBAWAMBA: WYSIWYG

"You can buy your friends but I´ll hate you free" lauletaan She´s Got All The Friends Money Can Buy -biisillä. Se kertoo jotain Chumbawamban asenteesta maailman tapahtumia ja ihmisiä kohtaan. Yhtye vihaa monia asioita. WYSIWYG -levyllä kyytiä saavat todennäköisesti Yhdysvaltojen seuraava presidentti George W. Bush, homofobia, asehullu kääkkänäyttelijä Charlton Heston ja epäaito Hollywood-kulttuuri.
Kyllä Chumbawambaakin inhotaankin: Chumba-pääpiru Alice Nutterille radio-ohjelmassa kakkoseksi jäänyt Liam Gallagher, ne Ilosaarirockissa kaksi vuotta sitten mellastaneet uusnatsit, jotka saivat siellä esiintyneiltä Chumbawamban jäseniltä omakätisesti lättyyn ja leegiollinen bändin entisiä punk-faneja, joille pienfirmalta monikansalliselle levy-yhtiölle siirtyminen ja Coca-Cola Hits -kokoelmilla esiintyminen osoittautui anteeksiantamattomaksi tikiksi. Jälkimmäinen taho on kuitenkin se, joka on hävinnyt eniten, sillä WYSIWYG (=What you see is what you get) on vieläkin parempi kiekko kuin bändin maailmanmaineeseen nostanut Tubthumper. Ja se oli jo sentään aika kunkku levy.
Chumbawamba on yksi rock-maailman harvoista poikkeuksista, joka pystyy pitäytymään jo vuosien takaa tutussa yleissoinnissa eikä vieläkään tunnu siltä, että tämä jalkapallojoukkueen kokoinen agitaattoriryhmä polkisi paikallaan tai että sen pitäisi etsiä tuoreita vaikutteita. Viime vuonna ilmestynyt Uneasy Listening -kokoelma muistutti, että yhtyeen historia on täynnä upeita biisejä, jotka saavat nyt seurakseen aikamoisen määrän lisää. I´m Coming Out, I´m In Trouble Again, Jesus In Vegas, Smart Bomb… näitähän riittää. Enpä tiedä toista yhtyettä, joka saa asian ja viihteen limittymään näin sulavasti ja saa Bee Geesinkin kuulostamaan inhimilliseltä (New York Mining Disaster 1941).
Ennen kaikkea WYSIWYG on yhtenäinen kokonaisuus. Tubthumperilla varsinaiset kappaleet oli liitetty toisiinsa irrallisilla surina- ja puheosuuksilla, joiden tehtävää ajavat tällä kertaa lyhyet laulelmat, jotka toimivat myös itsenäisinä biiseinä. Knickersin parikymmentä sekuntia vain ilmoittavat Calvin Kleinin kalsareissa olevan reiän. Yleisestikin aiemmin aavistuksen verran ylipitkistä biiseistä on nipsaistu turhat pois ja saatu aikaan ytimekkäämpi ilme mitään tärkeää menettämättä.
Chumbawamban yhteydessä on loputtomiin lässytetty itsensä myymisestä, mutta kylmä tosiasia on, että tähän päivään mennessä en ole tavannut marginaalissa toimivaa bändiä, joka on yhtä rohkea, terävä-älyinen ja riemastuttava. Sitäpaitsi paljon enemmän vaikuttamisen mahdollisuuksia on niissä piireissä, joissa siihen ei ole totuttu.
Ostovelvoite kaikille niille, jotka ymmärtävät, ettei Happy mealin syöminen vielä takaa onnellisuutta.