Synteettisen ratinan ja raukeiden orgaanisien äänikerrostumien yhteisistä pinnoista yltäkylläistä ja elinvoimaista elektronista musiikkia työstävä Chris Clark debytoi Warpin suojissa Clarence Parkilla (2001). Kolmannen lp:n Body Riddlen (2006) avaruudellisuudesta tiiviimpään tilaan suodattunut Turning Dragon on ritisevän glitchin ja tummanpuhuvien pohjavirtausten elävöittämä matka pisteeseen, jossa ääni hajoaa.
Läpileikkaus laptop-säveltäjän tuotannosta paljastaa Clarkin liikkuneen ennakkoluulottomasti kohti rikkonaisempia ja likaisempia tekstuureja sekä nopeatempoisempaa ja lineaarisempaa ilmaisua. Prosessoiduista, alkujaan akustisista soundeista, arkea ympäröivistä hälyäänistä ja laitteiston yliajetusta kohinasta syntyy pedantin uudelleenjärjestelyn seurauksena entistä kulmikkaampi ja syövyttävämpi mosaiikki. Siihen nähden, että hajautuvan metelin tasaisen pulssin akselille järjestyvä raakamateriaali näyttäytyy ensi kuulemalla kaoottisena ja häviävän pieniin osiin palautuvana, Turning Dragonin maamerkit ovat selkeitä: levy sulkee sisäänsä lukemattoman määrän rönsyjä, mutta vain yhden selkeän juonen, arvatenkin uuden kotikaupungin technosta periytyvän lakkaamattoman tasaisen sykkeen.