COOL SHEIKS: Sheik Territory

Arvio julkaistu Soundissa 05/2001.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Tässä on jo kaivattu Cool Sheiksiä, kun Serve Coolista on kulunut viisi vuotta eikä keikkojakaan ole ollut. Mutta ei hätää. Maan johtavat gruuvalistit ovat taas talossa samalla yhdeksän hengen kokoonpanolla eikä Sheik Territoryn parissa pitkästy. Keho alkaa nytkyä niin, ettei kelloa muistakaan.

Arvio

COOL SHEIKS
Sheik Territory
Spinefarm

Tässä on jo kaivattu Cool Sheiksiä, kun Serve Coolista on kulunut viisi vuotta eikä keikkojakaan ole ollut. Mutta ei hätää. Maan johtavat gruuvalistit ovat taas talossa samalla yhdeksän hengen kokoonpanolla eikä Sheik Territoryn parissa pitkästy. Keho alkaa nytkyä niin, ettei kelloa muistakaan.
Peli käynnistyy singleksi valitulla, akustisen kitaran haikeasti saattelemalla The Framella, jossa täkäläisen hip-hopin kummisetäkaksikon Damn The Bandin J.A.K:n pureva rappaus ja Hosnin sielukas laulu täydentävät komeasti toisiaan. 2000-luvun urbaania bluesia parhaimmillaan ja tuo mieleen kävelyn öisen kaupungin halki takki tyhjänä. Blues luuraa myös ärtsysti nykivällä Good Womanilla, jonka kruunaa loistava harppusoolo ja perkussionisti Malang Cissokhon maanläheisesti toistelema iskulause: "You're a good woman". Viulusaundien ja sähköpianon leimaama Walk Of Faith ja tiheällä rytmillä rauhallisesti kulkeva Dark Side of The Earth imevät ravintonsa blaxploitation-filmeistä.
Kiireisimmät raidat ovat Hepa Halmeen huiluriffin ja Mitja Tuuralan tehokkaan bassoriffin – nostettu Butterfield Bluesbändin kuolemattomasta Smokey Robinson -tulkinnasta One More Heartache – ajama Simply Dissin ja Hosnin vokalisoima Soul Keeps Me Goin'. Edellisen sanoma kiteytyy riveissä "I don't let the hate take over/that's a mistake". Jälkimmäisen dynamiikka syntyy avarien ja super-funkyjen jaksojen vuorottelusta Halmeen huilusoolon hoitaessa sielua. Tyrnällä baritoniturauksella keinahtelevassa 10-:ssa Hosni toustaa jamaikalaisittain Party Rhymesin esittäessä downhome-version Bomfunk MC'stä DJ Spinnerin scratchien imussa. Mirror On The Wallin kertsin melodia vinkkaa Stingille Halmeen lyyrisen sopraanonkera. Setin reggaena päättävässä Easy Like Thisissä saavat Halmeen fonin ohella soolotilaa myös Timo Vesajoen hammond ja Miikka Paatelaisen piukeasti kutkuttava kitara.
Monet kokoavat eväänsä jazzista, funkista, soulista, reggaesta ja hip-hopista, mutta harvoilla lopputulos on näin maukaasti luonteva ja cool. Levyä voisi parantaa vain instrumenttisoolojalisäämällä. Rahkeissa riittää. Sheik Territorya pitäisi ehdottomasti markkinoida myös maailmalle.