COSMO JONES BEAT MACHINE: My Style Is Eurostyle

Arvio julkaistu Soundissa 04/2000.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Näiden savolaisten huru-ukkojen ulosannissa ei ole häivähdystäkään euro-sykkeestä, vaan Cosmo Jonesin primaalisen nytkyttävä rytmibluespunk on pikemminkin kotoisin väinölinnamaisista maisemista. Toissavuonna syntynyt pumppu on kuulemma perustettukin bensanhajuiseen todellisuuteen.

Arvio

COSMO JONES BEAT MACHINE
My Style Is Eurostyle
Bad Vugum

Näiden savolaisten huru-ukkojen ulosannissa ei ole häivähdystäkään euro-sykkeestä, vaan Cosmo Jonesin primaalisen nytkyttävä rytmibluespunk on pikemminkin kotoisin väinölinnamaisista maisemista. Toissavuonna syntynyt pumppu on kuulemma perustettukin bensanhajuiseen todellisuuteen. Urkuri-huuliharpisti Paul Staufenbielin Aavikko-pesti ja etenkin kitaristi Marko Lukkarisen Festermen-jäsenyys ovat myös jättäneet jälkensä orkesterin äänimaisemaan, vaikka Cosmo Jones taitaa ollakin kanteen kloonatun laulaja-kitaristi Pekka Pirttikankaan aivo- ja luomistyön tulosta.
My Style Is Eurostylella bändi tekee kaikkensa luodakseen 2000-luvun särmikästä suobluesia, mutta pieni pidättelevyys levyä vaivaa. Tuntuu kuin ainakin yksi vaihde olisi orkalta vielä käyttämättä. Ja niin hulppeilta kuin kuin sambakilkuttimet ja älyvapaat rumpusoolot kuulostavatkin, turhien perkussio-osuuksien ajan itse biisit ovat tyhjäkäynnillä.
Siistiksi tai yksitoikkoiseksi ei lopputulosta sovi silti nytkään moittia, mutta villille hurmahengelle olisi vielä tilaa. Eniten juonessa mukana ovat Beckin Loserin reippaampi serkku Soul Of The Jones Beat, Blues Explosionin viimeaikaiset tekemiset häpeään saattava Up Jumped The Jelly Roll Man. King Monkeyssakin on apinanraivoa kuin Danny-show'ssa 60-luvun juhannusjuhlilla. Get Back To The Soilissa bändi palaa suoraan Larry & The Lefthandedin ensilevyn pimp-agenttitunnelmiin. 

Lisää luettavaa