COSMO JONES BEAT MACHINE: Negrospiritualized

COSMO JONES BEAT MACHINE
Negrospiritualized
Hot Igloo

Tätä odotettiin pitkään, muttei turhaan. Varpaisjärven sissipartion kakkosisku varmistaa sen, mitä My Style Is Eurostyle ja viime syksyn keikat uumoilivat: vain umpihangessa hitsatussa atomiajan ugri-bluesissa on tällaista potkua.

Homma on hallussa coolisti roisia estetiikkaa ja levyn nimeä myöten. Kannen hyvin kuvaamassa otteessa ei ole mitään kirkasotsaista, mutta juuret ovat syvällä. Deltablues, voodoo-rituaalit ja pontikassa marinoitu elektroniikka on jauhettu lihamyllyssä mojovaksi R&R-kebabiksi.

Hienointa on, ettei pelkkää asiaa tarjoava Negrospiritualized hiihdä kenenkään perässä. Tämä ei kuulosta Jon Spenceriltä tai White Stripesilta. Bengt Dassumin tuottama, äänittämä ja miksaama musa sykkii hurjaa, mutta positiivista energiaa. Paul Staufenbielin harppu, urut ja syntikat tekevät pahaa jälkeä Marko Lukkarisen korkeajännitekitaran ja sekopäisesti ärjyvän Pekka Pirttikankaan sliden viipaloidessa tilaa murhaavalla särmällä. Tanssimyönteistä mekkalaa ajaa J-P Hautalammen ilmeikäs rumputyö ja Torsti Tuovisen omaperäiset perkussiot.

Moniulotteinen äänikuva saa katetta idearikkaista sävelmistä, joiden tarinoissa Syvä Etelä kohtaa Jukolan veljekset ja scifin. Funkyn kitarakompin avittama Stripped-Down Spiritual paahtaa suoraa pikatietä. Jesus Don't Mind My Drinking laulaa kännissä gospelia Mississippi Sound Systemin antaessa mitä nimi lupaa. Hellbait jyrää kaiken vastarinnan sileäksi. Orjakahleiden kalistessa Smilin' Snakesissa Pekka ihmettelee mitä hymyilevät käärmeet hänen unissaan tarkoittavat. Minäpä tulkkaan: Hoodoo on kehissä ja toivo elää!