COURT YARD HOUNDS: Court Yard Hounds

Arvio julkaistu Soundissa 6/2010.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

The Dixie Chicksin viimeisimmästä studioalbumista – Rick Rubinin tuottama Taking The Long Way (2006) – vierähtänyt pitkähkö aika on saanut yhtyeen Emily Robisonin ja Martie Maguiren niin levottomiksi, että sisarukset ovat perustaneet oman yhtyeensä.

Arvio

COURT YARD HOUNDS
Court Yard Hounds
Columbia

The Dixie Chicksin viimeisimmästä studioalbumista – Rick Rubinin tuottama Taking The Long Way (2006) – vierähtänyt pitkähkö aika on saanut yhtyeen Emily Robisonin ja Martie Maguiren niin levottomiksi, että sisarukset ovat perustaneet oman yhtyeensä. Court Yard Houndsin nimettömällä debyytillä he antavat itsestään The Dixie Chicksin viime levyillä jo turhankin virtaviivaiseksi kehittynyttä countrypoppia monipuolisemman kuvan. Kantri, rock ja etenkin folk sekoittuvat miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Eivätkä Robison ja Maguire unohda myöskään trendikästä americanaa.

Herkän folkinen Skyline on levyn lupaava johdanto. Selvimmin The Dixie Chicksistä muistuttava The Coast tukeutuu vahvaan melodiaansa ja kertosäkeeseensä biisin kitarasoolon hakiessa vaikutteita George Harrisonin tavaramerkkisoundista. Vastikään T Bone Burnettin tuottamana erinomaisen albumin julkaisseen Jakob Dylanin kanssa duetoitu See You In The Spring on levyn kantrivalssi ja rockimmillaan Court Yard Hounds potkii Ain’t No Sonilla.

Ensilevynsä tasokkuudestaan päätellen tämä on Emily Robisonille ja Martie Maguirelle enemmän kuin pelkkä The Dixie Chicksin sivuprojekti.

Lisää luettavaa