Crimfallin kakkoslevyn intronjälkeisen Storm Before The Calm -kappaleen jälkeen tuntuu siltä kuin tavaraa olisi tullut enemmänkin kuin kuuden minuutin edestä. Eikä tämä tarkoita, että bändin seurassa olisi pitkästynyt. Kappaleessa vain riittää eeppisyyttä kuin kokoillan elokuvassa.
The Writ Of Swordilta ei löydy tyhjäkäyntiä myöhemmissäkään vaiheissa. Kappalerakenteet ja biisijärjestys pitävät levyn kansanmusiikkivaikutteista, sinfonisesta paisuttelusta ja metalista muodostuvan sekamelskan hyvin koossa. Albumi on erittäin dynaaminen paketti, sillä sen soundi ei ole tukossa ja biisit toimivat metalin ehdoilla. Kun Crimfall haluaa, että jyrähtää, niin silloin tosiaankin jyrähtää. Mikko Häkkisen todella raastava ja Helena Haaparannan puhdas laulu korostavat bändin kykyä sisällyttää kappaleisiinsa toisistaan poikkeavia elementtejä.
Toisella albumillaan Crimfall on löytänyt oman äänensä ja vakiinnuttanut paikkansa. Bändin ei tarvitse yrittää hyötyä alati kasvavasta folkmetal-buumista eikä lymyillä edes Nightwishin varjossa, vaan The Writ Of Sword pärjää vain tekijältään kuulostavana tuotoksena missä vertailussa tahansa.
