Yhdysvaltojen rock-skene pitää sisällään yhtyeitä joka lähtöön. Synkkä ja grungevivahteinen rock on oma lukunsa, sillä toisella laidalla seisovat siirappisemmat yhtyeet, joiden voimaballadeja soitetaan myös lähes kaikilla pop-radiokanavilla. Kyseisten yhtyeiden turvana on usein ollut kappalemateriaalin laajuus, sillä tuotannossa ei ole yleensä nojattu yksinomaan balladien voimaan. Amerikan Idolsin tämän vuoden kärkinelikosta Billboardin listaykköseksi ponnistanut Chris Daughtry on tässä suhteessa poikkeus.
Daughtry väittää olevansa rockin uusi lähettiläs, mutta musiikki on läpeensä tuotettua ja siistittyä country-vivahteista radioiskelmää, joka vaan sattumoisin on särökitaroiden läpi suodatettua. Levylle ei ole päässyt mukaan yhtään rankkaa kappaletta. Esimerkiksi Staind tai pahamaineinen Creed esittävät huomattavasti raskaampaa musiikkia kuin Daughtry.
Tällä levyllä nojataan voimaballadeihin, jotka nekin ovat stereotyyppisyydessään täysin mitäänsanomattomia. Chris Daughtry yhtyeineen tekee rockia, jota mummotkin voivat kuunnella.