DAVID HOLMES: Bow Down To The Exit Sign

Arvio julkaistu Soundissa 07/2000.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Belfastin paha poika jatkaa seikkailuaan modernin musiikin alamaailmassa. Holmesia on usein tituleerattu tekno-dj:ksi, mutta mies itse muistuttaa sovittaneensa settiinsä aina myös The Sex Pistolsia, Blondieta ja Miles Davisia.

Arvio

DAVID HOLMES
Bow Down To The Exit Sign
Go Beat!

Belfastin paha poika jatkaa seikkailuaan modernin musiikin alamaailmassa. Holmesia on usein tituleerattu tekno-dj:ksi, mutta mies itse muistuttaa sovittaneensa settiinsä aina myös The Sex Pistolsia, Blondieta ja Miles Davisia. Kahden synkkiä kaupunkimaise-mia kartoittaneen albumin ja Steven Soderberghin Out Of Sight -leffan soundtrackin jälkeen Holmes on pyytänyt kolmannelle varsinaiselle kokopitkälleen nimekkään vierailijakaartin.
Live From The Peppermint Storen viritettyä kuuntelijan oikealle taajuudelle lähtee höpöttämään todella roisi basso. Kyseessä on beat-runoilija Carl Hancock Ruxin tulkitsema rupinen ja funky versio Gene McDanielsin Compared To What -kappaleesta. Primal Scream -puhaltajat Duncan Mackay ja Jim Hunt puhkuvat raidalle lisää sielua. Seuraavaksi päästetäänkin irti Primalsin pääpiru Bobby Gillespie. Bobbyn tulkitsema Sick City on likaista New Yorkin rockia, jota värittävät poliisiauton sireenien ulvonta sekä Kevin Shieldsin ja Andrew Innesin sirkkeleinä kiertävät kitarat.
Myös Bow Down To The Exit Signin seuraavalla lauletulla raidalla vierailijat varastavat stagen. Puolalaisella jazz-samplella silattu ja Jon Spencerin luolamiehen lailla ulvomassa ja käheästi kuiskimassa Bad Thingissa on sekä pakokauhua että pornoa. Martina Topley-Birdin pehmeästi, mutta pahaenteisesti tulkitsemat Out Run – ja Zero Tolerance -kappaleet voisi helposti ujuttaa Trickyn levyille, joilla Martina loi maineensa. Hey Lisa -finaalin pääosaan puolestaan nousee David Arnoldin upea orkestraatio. Mikä sitten on David Holmesin itsensä rooli? No, hän on luonut kaupungin, missä kaikki tämä tapahtuu, kaupungin, jossa huorat, huumeveikot ja hullut elävät ja riidat ratkotaan kääntöveitsellä eikä kolikkoa heittämällä. Hän pitää projektin ohjakset käsissä ja toimii orkesterinjohtajana. Hän on aivot, joita ilman tätä levyä ei olisi koskaan syntynyt.
Paikoitellen David Holmesin kolmas albumi kuulostaa hieman liian lavastetulta aktilta, mutta useimmiten se on suorastaan pelottava. Bow Down To The Exit Signin kuvaamassa kaupungissa kannattaa pitää varansa. 

Lisää luettavaa