DELBERT MCCLINTON: Nothing Personal

Amerikkalaisen juurimusiikin monitoimimies, teksasilainen Delbert McClinton sai nimensä popmusiikin historiaan jo vuonna 1962 soittaessaan huuliharppua Bruce Channellin hitillä Hey Baby -hitillä. McClintonin oma ura käynnistyi vasta kymmenisen vuotta myöhemmin kun hän teki pari albumia niin ikään teksasilaisen Glen Clarkin kanssa. Ensimmäiset varsinaiset soololevyt, kuten Victim Of Life's Circumstances (1975) ja Keeper Of The Flame (1979) saivat ansaitusti hyviä arvosteluja, mutta ostajia niille ei kovin paljon löytynyt.
Vuonna 1980 McClinton pääsi yllättäen ison hitin syrjään kiinni, kun hänen versionsa Jerry Williamsin laulusta Giving It Up For Your Love nousi Yhdysvalloissa Top Teniin. Moni olisi siinä tilanteessa alkanut takoa vimmatusti kuumana hehkuvaa rautaa, mutta mitä teki McClinton? Laisti haastatteluista, TV-esiintymisistä ja muusta julkisuuden pyörityksestä lähtemällä liftaamaan ympäri Yhdysvaltoja! Peukalonheilutuksen loputtua suurin kohu oli ehtinyt laantua ja niin McClinton jäi yhden hitin ihmeeksi.
Ainokaisen hittinsä jälkeen McClinton teki erinomaisia albumeja koko 80-luvun ajan, mutta seuraavalla vuosikymmenellä hän sai aikaiseksi korkeintaan keskinkertaisia levyjä. Varsinkin McClintonin levyttämät uudet versiot hänen vanhoista kappaleistaan olivat surullista kuultavaa. Vaan toisin on nyt, kun mies tulee jälleen esiin uudella levyllään Nothing Personal. Sekin tosin alkaa pahaenteisesti tusinaränttätäntällä Livin' It Down, mutta jatkossa seuraa todella upeaa bluesia (All There Is Of Me), kantria (Birmingham Tonight) ja jopa meksikolaismeininkiä (When Rita Leaves).
Nothing Personal on comebackina lähes yhtä komea kuin toisen 70-luvun Suuren Valkoisen Toivon eli Boz Scaggsin muutaman vuoden takainen R&B/soulalbumi Come On Home. Ja todennäköisesti se tulee myymään yhtä huonosti.