Brittibändi herätti saarivaltion lehdistön lähes ylisanoihin kolme vuotta sitten, jolloin edellinen levy A Fragile Hope ilmestyi. Uuden levyn ilmestymisen alla bändistä on oltu erityisen kiinnostuneita. Pystyykö se pitämään kiinni linjastaan, jolla on ravistellut metallin perustuksia. DSHS kun ei kumarra konventionaaliseksi katsotuille metallin perussäännöille.
Engelsmannit eivät ole keksineet kokonaan uutta metallin tyylisuuntaa, sillä muitakin bändejä on, jotka pyrkivät kuvaamaan musiikin keinoin ihmismielen oikuttelua. Silti DSHS on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Se rakentaa kappaleensa näennäisen raastavaan muotoon, jonka lomassa soljuu välillä hämmästyttävän kepeiltäkin kuulostavia melodiakulkuja. Aluksi yhtyeen anti saattaa kuulostaa kaoottiselta levyn tuotannollisen runsauden ja raakuuden johdosta, mutta ei bändin tarkoituksena suinkaan ole ajaa hulluuden partaalle. Vaikka kappaleet ensin tuntuvat nujertavilta, myös lohduttavat ja levolliset tunnelmat ovat loppujen lopuksi olennainen osa DSHS:n toista täyspitkää.
Blessed &Cursed on juuri nimensä mukainen kokonaisuus, joka paljastaa piirteitään kiusallisen hitaasti. Mutta jos DSHS olisi tehnyt levystään piiruakaan helpommin lähestyttävän, sen vaikutus ei olisi läheskään yhtä kokonaisvaltainen kuin tällaisena.