Muiden muassa Electric Wizardin ja Grand Magusin ultraraskasta hevijunttaa julkaisseen Rise Aboven uusi kiinnitys Diagonal voisi kansigrafiikan perusteella olla huumeista doomia louhiva hippiretkue. Musiikki kuitenkin paljastuu progeilevaksi jazz-rockiksi. Analogisuudestaan tunnetulla Toe Rag -studiolla tallennettu soundimaailma on suoraan 70-luvun alusta. Tumma muhjuisuus pukee yhtä lailla rumpuja, puhaltimia ja syntetisaattoreita kuin usein raskaiksi kääntyviä kitaroitakin. Ajoittaisesta riffijyrästä huolimatta kokonaisuus on lähempänä Pink Floydin psykedeliaa tai Haikaran ensimmäisen levyn suomiprogea kuin Black Sabbathin synkkää jynkytystä.
Diagonal kuulostaa niin autenttisen retrolta, että pastissifiilikseltä ei voi välttyä. Toisaalta tähän hetkeen pudotettuna levyn pitkät draaman kaaret, innostuneet rumpuvälikkeet, eteerinen pianotunnelmointi ja jazzillisesti groovaava riffittely tuntuvat raikkailta tuulahduksilta. Viidestä pitkästä kappaleesta muodostuvan kokonaisteoksen varrella on aika monta yllätystä enemmän kuin keskiverrolla 2000-luvun uusiopostpunk-kiekolla.
70-luvulla vastaavia suureellisia progejääriä kai riitti toisella tapaa tuskastumiseen asti. Nyt tämä tiukan svengin ja enemmän kauniiden teemamelodioiden kuin tympeän soolovingutuksen varassa kulkeva albumi virkistää.