DIVERCIA: Cycle Of Zero

Arvio julkaistu Soundissa 10/2004.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Suomen parasta bändiä ei välttämättä synny siten, että otetaan maan kuuluisimmilta murjottajilta kultakin vähän vaikutteita ja silitetään ne omaksi tyyliksi.

Arvio

DIVERCIA
Cycle Of Zero
Karmageddon

Suomen parasta bändiä ei välttämättä synny siten, että otetaan maan kuuluisimmilta murjottajilta kultakin vähän vaikutteita ja silitetään ne omaksi tyyliksi. Suomalaisen metallin melankoliaosasto paistaa läpi milloin Charonin tyylisenä tummanpuhuvana ja rauhallisen toteavana lauluna, milloin Sentencediä muistuttavina melodiavalintoina. Ärjymmän laulun rytmityksiin siirretään levyn alkupäässä Bodom-rouskutusta.

Vaikutteet eivät ole pelkästään pahasta, sillä pohjoinen surumielisyys on ehtymätön luonnonvara: ajan kanssa kukin löytää oman viiltävän tapansa riutua. Lisäksi Divercia käyttää kekseliäästi ruotsalaisen melodeathin melodiaa, ei niinkään deathiä. Jyri Aarnivan laulussa on jo nyt hyvin syvyyttä ja avausbiisi Of Steel & Man lupailee jylhyydellään antoisaa tulevaisuutta. Suurin savotta Divercialla on sanoituksissa, jotka ovat kuin kasa luita; ne huutavat lihaa ja väriä ympärilleen. Bändin keskeneräisyys näkyy myös siinä, että levyn loppuosa on paljon neljää ensimmäistä biisiä kehnompi. 

Lisää luettavaa