DJ KRUSH: The Message At The Depth

Japanin suurin DJ-tähti jatkaa rembrandtilaisen varjoisissa ja tumman pehmeissä merkeissä. Krushin uninen, paikoin narkoottinen klangi onkin jo käsite. Siitä joko pitää tai ei. Toisten mielestä tällainen äänikuva sopii vain rauhallisen rentoon musiikkiin, toiset pitävät Krushin tavasta importoida lähes mitä hyvänsä omaan maailmaansa. Näihin korviin ovat aina jääneet soimaan ne oudoimmat ja teoriassa huonoiten moiseen pyöreään soundiin sopivat biitit. Kuten The Message at the Depthin avaava ensin pilkottu sekä särmikäs ja lopussaan simppelisti jyräävä Trihedron. Tämä raita edustaa sitä sisäistä ristiriitaa, joka lienee salaperäisen Krushin musan tärkeimpiä käyttövoimia.

Parhaimmillaan The Message at the Depth saavuttaa niitä dubbiin, rappiin ja elektroon viittaavia sfäärejä, joissa Krush lenteli trumpetisti Toshinori Kondon kanssa tehdyllä hienolla Ki-Okulla (1998) tai omalla Holonic: The Self Megamixillään vuotta aiemmin. Osin mies kuitenkin sortuu omaan näppäryyteensä ja varmasti vilpittömään, mutta jotenkin turhaan haluunsa ottaa haltuun tyyli kuin tyyli. Tämäkin albumi olisi kokonaisuutena parempi, jos viimeiseksi "säästetty" Abijah'n laulama reggaen lutkutus olisi jätetty leikkaamon lattialle. Vieraista hoitavat leiviskänsä tyylikkäämin – eittämättä tosin inspiroivammassa biisiympäristössä – nyttemmin jo hajonnut Anti-Pop Consortium sekä Sly & Robbie.

Pikkuvirheineenkin The Message at the Depth on hyvää ravintoa vaikka DJ Shadow'n herättämään ruokahaluun. Uuden ajan monipuolinen DJ on kattavine valmiuksineen ja laajoine musakirjastoineen kuin huolella eri tyylejä opiskellut multi-instrumentalisti tai perinteinen, mutta kyltymättömän utelias sovittaja.