Dolores O’Riordan muistetaan yhä parhaiten 90-luvulla menestyneen ja vuonna 2004 toimintansa ainakin väliaikaisesti lopettaneen irlantilaisbändi The Cranberriesin mielipiteet jyrkästi jakaneena laulusolistina.
Dublinissa ja Kanadan Ontariossa asustava O’Riordan katsoo toisella soololevyllään menneeseen ja osin tulevaan hyvinkin itse koetun kuuloisesti. Vanhempiensa ja lastensa vuoksi välisukupolven edustajaksi tunnustautuva laulaja kysyy albuminsa herkullisimpiin popraitoihin lukeutuvalla It’s Youlla: “Where did all the time go?”
Vaikka No Baggagen taustojen standardimaisuus hieman nautintoa häiritseekin, niin biisit ja Dolores O’Riordanin ääni pitävät albumin pinnalla. O’Riordan on yhä intensiivinen ja intohimoinen tulkitsija, jonka laulussa irlantilaisuus kuuluu viehättävällä tavalla. Eikä joidenkin ihokarvoja The Cranberriesin levyillä nostattanut kailotuskaan ole kokonaan kadonnut.
Tranquilizeriin päättyvä levy on pikemminkin rauhallinen kuin riehakas kokonaisuus. Dolores O‘Riordanin välittömästi tunnistettava persoonallisuus kuitenkin estää rauhoittavuutta muuttumasta nukuttavuudeksi.