EERO RAITTINEN AND THE NOISY KINDA MEN: Eero Raittinen And The Noisy Kinda Men

Arvio julkaistu Soundissa 02/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Raittisen rock'n'roll-veljeksistä nuorempi ei turhan tiuhaan levytä. Vuonna 1992 ilmestynyttä Mies matkallaan -albumia edelsi 22 vuoden julkaisutauko ja Eero Raittinen ja Kansainväliset Seikkailijat -levystäkin on kulunut yli seitsemän vuotta.

Arvio

EERO RAITTINEN AND THE NOISY KINDA MEN
Eero Raittinen And The Noisy Kinda Men
Bluelight

Raittisen rock'n'roll-veljeksistä nuorempi ei turhan tiuhaan levytä. Vuonna 1992 ilmestynyttä Mies matkallaan -albumia edelsi 22 vuoden julkaisutauko ja Eero Raittinen ja Kansainväliset Seikkailijat -levystäkin on kulunut yli seitsemän vuotta.

Eero Raittinen And The Noisy Kinda Men -levy on syntynyt paljolti samojen soittajien toimesta ja samoin eväin kuin kolme edeltäjäänsä. Joe Cockerin ja monen muun persoonallisen laulajan tavoin Eero Raittinenkin on lähinnä tulkitsija, mutta biisivalinnoissa osoittamansa pettämättömän hyvä maku ja tekstien ja tunnelmien loistelias sisäistäminen ovat tehneet viimeisimmistä levyistä huomattavasti suurempia kuin vain osiensa summia. Rock'n'roll, rhythm & blues, country & western ja blues ovat syöpyneet niin syvälle Eeron selkäytimeen ja sydämeen, että tulkintansa ovat puhdasta tunnetta.

Tämä on sekä uusi albumi että eräänlainen greatest hits. Biisit ovat valtaosaltaan englanninkielisiä versioita lauluista, joita on kuultu suomeksi ja erilaisina sovituksina jo aiemmilla levyillä. Kokonaan uusia esityksiä ovat raivokkaasti svengaava Pearl The Kitchen Maid eli Timo Kiiskisen Pohjanmaan helmi, Chuck Berryn Carol, juurevan hidas blues Full Time Lover, Fabulous Thunderbirdsin Can't Tear It Up Enuff ja Nick Lowen ja Kim Wilsonin One's Too Many. Edellisen albumin kolmesta S.E. Rogien sävelmästä uusitaan raikkaan afroinen Do Me Justice. Samasta lähteestä tulevat myös Jarkka Rissasen rosoinen Greasy Tuesday ja Kauko Röyhkän Ganglord John eli Marjatan poika, joka paljastaa, etteivät suomenkieliset tekstit automaattisesti käänny sulavaksi englanniksi. Tässä suhteessa Petri Saarelan Where Is My Heaven ja Matti Pitsingin ska-beatinen Soon onnistuvat paremmin.

Laika & The Cosmonautsin rytmikaksikko Tom Nyman ja Janne Haavisto ja kitaristit Jarkka Rissanen ja Hannu Pikkarainen ovat Raittisen takana niin täydellinen The Noisy Kinda Men, että tuloksena on syvää huokausta vaille täysien pisteiden arvoinen albumi. 

Lisää luettavaa