THE ELECTRIC CRAYON SET: One Man´s Trash…

Porilaisen Timo Pääkön luotsaama The Electric Crayon Set kertoo itsestään hyvin paljon jo esikoisalbuminsa kansilla. Kotikutoinen viritys psykedeelisine maalauksineen ja omille ihanteille osoitettuine vilpittömine kiitoksineen paljastaa heti, ettei Pääkön ja kumppaneiden taival musiikin ihmemaassa ole alkanut eilen.
1960-luvun huumerokin harrastajalle yhtye on nimeään myöten tulvillaan "alan" viittauksia. One Man's Trash kuulostaa myös sisältönsä puolesta lähinnä viriilin ja antaumuksellisuudessaan elämäntapaa muistuttavan harrastustoiminnan yhdeltä ulokkeelta. Timo Pääkön säveltämät, laulamat ja kitaroimat kappaleet liikuskelevat tyylillisesti brittipohjaisen rokin eri kerrostumissa: psykestä lähdetään ja jonkinlaisen progen kautta ylletään modernimpaan mod-rockiin. Uruilla ja muilla asiaan kuuluvilla hilavitkuttimilla silatut kappaleet soivat periaatteessa aivan kelvollisesti. Välillä rokataan Small Faces -hengessä, välillä wiguillaan muuten vaan. Vaikka yritys on ankaraa kautta linjan, tunnelma on lokoisa kun kavereiden kesken pusataan. Sympaattinen ja tunnustuksellinen pianonumero In My Room kertoo oikeastaan olennaisimman The Electric Crayon Setin musiikista: "Everything makes a perfect sense in my room and everything makes perfect sense to me." Täällä voi olla pari tavaraa vähän vinossa, mutta minä viihdyn, koska tämä on MINUN huoneeni.
Niinpä. Vaikka One Man's Trashin vokaaleissa pauhaa väkinäisyys poikineen, vaikka soundit ovat kautta linjan demotasoa, ja vaikka koko hässäkkä olisi kaikkinaisen karsinnan tarpeessa, on levy omalla tavallaan täydellinen. Tee-se-itse -miehet tarvitsevat ammattituottajaa yhtä paljon kuin minun kotini kaipaa sisustusarkkitehdin kosketusta. Sähköisten puukynien jättämä jälki on sympaattista ja kokonaisvaltaista kotitaidetta. Yhtyeen musiikilliset unelmat toki siintävät kaukana sen aikaan saamasta soivasta todellisuudesta, mutta ajatuskin on arvokas.