ELECTRONIC: Twisted Tenderness

ELECTRONIC
Twisted Tenderness
Parlophone

Brittipopin varhaiseläkeläiset Johnny Marr (ex-The Smiths) ja Bernard Sumner (ex-New Order) ovat kolmannella pitkäsoitollaan laittaneet tanssipykälän silmään ja painaneet kaasun pohjaan. Lopputuloksena on syntynyt on raikas ja monipuolinen kokonaisuus. Kahden projektilähtöisen ja mielestäni aika epätasaisen levyn jälkeen Twisted Tendernessiä kuunnellessa tulee väkisin mieleen, että nyt Sumner ja Marr ovat saaneet homman toimimaan omillaan, omana bändinä, ilman turhia paineita.

Albumin biiseistä ensimmäisenä singlenä julkaistu Vivid on pop-klassikko jo syntyessään ja vaikkei levy kokonaisuudessaan ehkä kaikkien aikojen unohtumattomin albumi olekaan, on sillä – pop-journalistin virallista mittaria käyttääkseni – enemmän hyviä kuin huonoja biisejä: Vividin lisäksi Haze, eniten aikaisempia Electronic -biisejä muistuttavat Twisted Tenderness ja When She's Gone sekä erityisesti levyn päättävä akustisen kitaran vetämä Flicker ovat kaikki hienoja biisejä.

Like No Other ja Late At Night kärsivät hieman liian rankasta kitaroinnista ja jos vikoja lähdetään etsimällä etsimään, jää muutaman biisin tanssibiitistä lievästi päälleliimattu maku. Näistä valittaminen on kuitenkin täyttä hinaamista. Twisted Tenderness on kiva levy.