ELIZA CARTHY: Angels & Cigarettes

Arvio julkaistu Soundissa 02/2001.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Kun vanhempasi (laulaja Norma Waterson, laulaja/multi-instrumentalisti Martin Carthy) ovat brittifolkin peruskiviä, sinulta odotetaan tavallista enemmän. Onneksi Eliza Carthystä on kohtaamaan nuo paineet.

Arvio

ELIZA CARTHY
Angels & Cigarettes
Warner

Kun vanhempasi (laulaja Norma Waterson, laulaja/multi-instrumentalisti Martin Carthy) ovat brittifolkin peruskiviä, sinulta odotetaan tavallista enemmän. Onneksi Eliza Carthystä on kohtaamaan nuo paineet. Vankkaa persoonaa huokuva tyttö on upea laulaja ja pistämätön viulisti – kitara ja koskettimetkin onnistuvat tarpeen tullen. Elizan todellisuusasteesta kertoo paljon, että hän on isänsä kanssa väsännyt laulun The Company of Men, joka alkaa sanoin: "I've given blow jobs on couches/To men who didn't want me any more." Tällaista alttiiksi asettumista ei kohtaa usein.
Angels & Cigarettes ei välttämättä aukea heti, mutta toisaalta sen lahjat paranevat ja sielu syvenee joka kuuntelulla. Levystä aistii, että tekijä todella välittää ajatuksiaan ja tuntojaan, vaikka laulujen perimmäinen aihe toisinaan jääkin hämäräksi. Joukossa luuraa myös ovela sovitus Paul Wellerin Wildwoodista.
Elizalla on hieno bändi (Barnaby Stradling/basso, Rhodes; Ben Ivitsky/kitara, moog; Sammy T/rummut, vibrafoni), jonka kanssa laulut syntyvät yhteistyönä, ja sitä täydennetään kiinnostavilla vierailijoilla (isä, perkussionisti Carol Steele, pianisti Van Dyke Parks(!), steel-kitaristi B.J. Cole, jousikvartetti). Erittäin laadukkaiden laulujen perusvire on täysin ajattoman englantilaisen folk-rockin, mutta nykypäivä paljastuu, paitsi teksteissä, myös muutamien biisien rumpu-, basso- ja kosketinsoundeissa. Luojan kiitos, musiikin vereslihaa ei ole lähdetty kietomaan tyypilliseen synttymeikkiin.
Luulenpa, että vietän tämän levyn parissa aikaa vielä vuosien jälkeenkin. Angels & Cigarettes on oivaa vastalääkettä kaikista tuuteista tunkevalle kohderyhmäpaskalle ja MTV-hutulle. 

Lisää luettavaa