Tähän on siis tultu. Suomessa on ilmeisesti niin kovia kepittäjiä, että jonkun piti ennemmin tai myöhemmin julkaista jotain näin typerää. Ihan kuin Northern Kingsissä ei olisi tarpeeksi kestämistä.
Vaan olkoonkin, että idea kotimaisesta kitarasankarilevystä (ja nimenomaan hevikitarasankarilevystä) on huono, itse levy on toteutettu niin hyväntuulisesti, ettei sitä oikein voi vihatakaan. Jo biisien nimistä (Sioux City Sarsaparilla, Sauna Blast, The Mystic Castle Of Dr. Shred) näkee, että ei tässä kukaan ihan tosissaan ole. Soolojen soittaminenhan lienee joka tapauksessa hauskinta, mitä kitaralla voi tehdä. Levyn parhaat hetket ovat sen verran tolkutonta instrumentaalihupailua, että ainoastaan Frank Zappa ei vielä pyöri haudassaan.
Vaikka Guitar Heroes onkin konseptinsa puolesta loistava tilaisuus näyttää, mitä itse kukin osaa, ihailtavan moni sankareista on tarttunut myös sen tarjoamaan mahdollisuuteen säveltää jotain oikeasti mielenkiintoista – välillä jopa jättäen pahimmat sormiharjoitukset väliin. Ennalta-arvattavimmat fuusiojazz-luurangot on tietysti kaivettu kaapista nopeasti, mutta pari nuottia singahtaa vaikutteineen pidemmällekin. Löytyypä kaiken seasta sellainenkin akustinen teos kuin Emppu Vuorisen Ulterior Motive, jossa ei edes ole mitään ärsyttävää.