Lähes samanaikaisesti Bob Dylanin The Basement Tapes Completen kanssa tulee kuin tyhjästä T Bone Burnettin kokoaman artistikollektiivin Dylanin niin ikään vuonna 1967 kirjoittamiin, mutta käyttämättä jääneisiin teksteihin säveltämä ja esittämä Lost On The River.
Dylanin viime vuonna löytämät sanoitukset päätyivät T Bone Burnettin haltuun. Burnett luovutti lyriikat edelleen Elvis Costellon, My Morning Jacket -yhtyeen Jim Jonesin, Marcus Mumfordin, Rhiannon Giddensin ja Taylor Goldsmithin työstettäviksi ja Lost On The River tallentui pariviikkoisissa sessioissa viime keväänä.
Muutamasta Lost On The Riverin raidasta säveltäjän voi epäillä joko tietoisesti tai alitajuisesti päätyneen jonkinasteiseen Dylan-siluettiin. Jim Jamesin Down On The Bottomilta kuulee häivähdyksen Lay Lady Laytä ja Elvis Costello tekee Married To My Hackistä tomwaitsmäistä karkeutta ja kompuroivaa rockabillyä sekoittavan pariminuuttisen, joka olisi kotonaan jollain Dylanin tuoreimmista albumeista. Taylor Goldsmithin Liberty Street menee puolestaan lähimmäksi The Bandia.
Bob Dylanin lyriikat saavat osakseen kunnioittavan rockin, folkin, kantrin ja bluesisen gospelin aineksia sulauttavan käsittelyn. Kun säveltäjät hoitavat rumpuja ja Burnettin kitarointia lukuun ottamatta myös kaikki soitot, niin kokonaisuus pysyy viidestä laulusolistista huolimatta ehyenä.
The New Basement Tapes tekee Bob Dylanille saman kuin Wilco ja Billy Bragg tämän idolille Woody Guthrielle albumitrilogialla Mermaid Avenue (1998–2012). Lost On The Riverinkin luulisi saavan ennen pitkää jatkoa, koska nyt käsillä on korkeintaan puolet äänitetystä materiaalista.