EUROBOYS: Getting Out Of Nowhere

Euroboys todistaa, että ei nimi miestä pahenna. Oslolaisviisikon kolmas pitkäsoitto Getting Out Of Nowhere on lipsahduksistaan huolimatta korvia hivelevää materiaalia ja jos pari puuduttavaa vetoa saksittaisiin kylmästi pois, olisi kädessä loistolevy. Pientä kompromissin tynkää leijuu siis ilmassa, sen verran kovasti bändiä ollaan viemässä maailmalle. Kaikille ei kulttisuosio riitä, mutta hyvä näinkin. Euroboys tuo oman eksoottisen lisänsä elinvoimaiselle skandinaaviselle bändikartalle.
Hengenheimolaisensa The Soundtrack Of Our Livesin kanssa parhaillaan pohjoismaita kiertävä Euroboys on kotimaassaan äärimmäisen suosittu yhtye, josta kertoo edellisen levyn kipuaminen listakolmoseksi asti. Ja löytyypä bändin perustajakaksikon Knut Schreinerin ja Anders Mollerin taustalta tuottaja-krediittejä muun muassa Hellacoptersin ja Glueciferin aikaansaannoksista.
Aiemmin lähes puhtaita instrumentaaleja viljellyt yhtye on joutunut puolittaisen rock-viruksen uhriksi. Välillä kuulostetaan vuoden 1994 Oasikselta (Dirty Hole), josta loikataan psykedeelisten kuulokuvien (Needle Park) kautta kelttiläisen kansanperinteen (klassinen Scarborough Fair) pauloihin. Sinänsä mielenkiintoista seikkailua, mutta eikö puolikarheiden rokkien vääntämisen voisi jättää niille, joiden rahkeet eivät mielikuvituksekkaamman materiaalin luomiseen riitä. Onneksi ei hurahtaminen ole ollut niin totaalista, että äijät olisivat unohtaneet leipälajinsa. Euroboys kun pystyy parhaimmillaan loihtimaan laillisia hallusinaatioita, joihin tarvitaan muutakin kuin kyky vääntää Marshallin nupit kaakkoon.